Mikä on tärkeää?
Huhtikuussa 2007 pusersin itsestäni tällaisia asioita. Vanhoja juttuja, mutta ainahan tietyt perusasiat säilyvät: tyrannit, kasvatussuunnitelmat... Tuo ylisuosittu tyttökin perustuu tositarinaan, voitte vain arvailla , kuka se on :)
MIKÄ ON TÄRKEÄÄ?
Ihmisen elämässä tulee hetkiä, jolloin joutuu miettimään, mikä on oikeasti tärkeää, jopa kaikkein tärkeintä. Viimeistään silloin, kun päiväkodista tupsahtaa lapsen kasvatussuunnitelma-paperinippu, on istuttava alas ja mietittävä, millaiset ohjenuorat haluaisi lapsellensa elämän tukipilareiksi tarjota.
Vaikka lomakkeessa on paljon kysymyksiä ja vielä enemmän tyhjiä rivejä, ei tehtävä ole välttämättä vaikea. Kun perheellä on jotakuinkin yhtenäinen arvomaailma, täyttyvät rivit helposti, eivätkä riitäkään.
Meidän perheessä kirjattiin yhteistuumin ykkösasiaksi muiden ihmisten huomioiminen. Huomioimisen lisämääreiksi merkitsimme suvaitsevaisuuden ja sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisen, mutta myös sen, että liian kiltit eivät pärjää pahassa maailmassa.
Ryhmässä touhuaminen kasvattaa erilaisia ihmisentaimia eri tavoin. Rasavillille lapselle muiden seassa kasvaminen opettaa toisten huomioimista, vähän hiljaisempi oppii ottamaan omaa tilaa ympärilleen. Jotkut pienokaiset ryhmäytyvät puskurilapsiksi, jotka suojaavat ärhäkämpiä sieluja konflikteilta.
***
Mutta rajansa se on toisten huomioimisellakin. Meidän rajamme tuli vastaan, kun koulumme rehtori päätti luokkajakoja tehdessään, ketkä ovat ekaluokkalaisemme tulevia koulumatkakavereita ja ketkä eivät. Järkähtämättömän tyrannin päätöksiä ei aneluin, perusteluin tahi eskarin opettajien suosituksin horjutettu. Teidän poikanne laitetaan luokalle A ja hänen paras kaverinsa luokalle B. Olemme katsoneet kartasta, että poikanne voi kulkea koulumatkansa naapurin pojan C kanssa. Kartassa ei näkynyt, että naapurinpoika on pahimmanlaatuinen koulukiusaajan alku.
Ensimmäisen syksyn ja muutaman ylimääräisen kehityskeskustelun jälkeen tilanne oli aivan jumissa. Ainoa lohtu oli se, että on varmaan vielä kurjempaa olla kiusaavan kuin kiusattavan lapsen vanhempi. Samaan aikaa, kun meillä suunniteltiin erilaisia kostotoimenpiteitä ja kuivailtiin ojassa uitettuja koulukirjoja, harjoiteltiin naapurimökissä luultavasti nöyriä ilmeitä lähikaupassa kohtaamisia varten.
Tärkeä opetus tästä episodista meille vanhemmille oli, että ei aikuistenkaan ole pakko leikkiä kaikkien kanssa, miksi siis lasten. Ainoa, joka ei todennäköisesti saavuttanut uutta, ylempää henkistä tasoa, oli se saamarin rehtori.
***
Aikuisten keksimiä sääntöjä oli vaikea noudattaa myös erään tutun eskari-ikäisen tytön, jonka kanssa kaikki muut pihapiirin tytöt halusivat leikkiä. Tyttöparka ei pystynyt repeämään joka leikkiin, ja kaikkihan sen tietävät, että siinä missä kaksi tyttöä muodostaa toimivan parin, tuo kolmas väistämättä tullessaan kränää ja eripuraa. Tytön äidiltäkin meinasi viisaus loppua, kun muiden tyttöjen vanhemmat alkoivat ahdistella lenkkipolulla tyttöjen leikkien tasajakomallin kanssa.
Onneksi asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Meidän ekaluokkalaisemme löysi mieleistään koulumatkaseuraa, ja se ylisuosittu tyttö saa nykyisin itse valita kaverinsa.
Auta armias, kun tenavilla alkavat seurustelusotkut.
MIKÄ ON TÄRKEÄÄ?
Ihmisen elämässä tulee hetkiä, jolloin joutuu miettimään, mikä on oikeasti tärkeää, jopa kaikkein tärkeintä. Viimeistään silloin, kun päiväkodista tupsahtaa lapsen kasvatussuunnitelma-paperinippu, on istuttava alas ja mietittävä, millaiset ohjenuorat haluaisi lapsellensa elämän tukipilareiksi tarjota.
Vaikka lomakkeessa on paljon kysymyksiä ja vielä enemmän tyhjiä rivejä, ei tehtävä ole välttämättä vaikea. Kun perheellä on jotakuinkin yhtenäinen arvomaailma, täyttyvät rivit helposti, eivätkä riitäkään.
Meidän perheessä kirjattiin yhteistuumin ykkösasiaksi muiden ihmisten huomioiminen. Huomioimisen lisämääreiksi merkitsimme suvaitsevaisuuden ja sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisen, mutta myös sen, että liian kiltit eivät pärjää pahassa maailmassa.
Ryhmässä touhuaminen kasvattaa erilaisia ihmisentaimia eri tavoin. Rasavillille lapselle muiden seassa kasvaminen opettaa toisten huomioimista, vähän hiljaisempi oppii ottamaan omaa tilaa ympärilleen. Jotkut pienokaiset ryhmäytyvät puskurilapsiksi, jotka suojaavat ärhäkämpiä sieluja konflikteilta.
***
Mutta rajansa se on toisten huomioimisellakin. Meidän rajamme tuli vastaan, kun koulumme rehtori päätti luokkajakoja tehdessään, ketkä ovat ekaluokkalaisemme tulevia koulumatkakavereita ja ketkä eivät. Järkähtämättömän tyrannin päätöksiä ei aneluin, perusteluin tahi eskarin opettajien suosituksin horjutettu. Teidän poikanne laitetaan luokalle A ja hänen paras kaverinsa luokalle B. Olemme katsoneet kartasta, että poikanne voi kulkea koulumatkansa naapurin pojan C kanssa. Kartassa ei näkynyt, että naapurinpoika on pahimmanlaatuinen koulukiusaajan alku.
Ensimmäisen syksyn ja muutaman ylimääräisen kehityskeskustelun jälkeen tilanne oli aivan jumissa. Ainoa lohtu oli se, että on varmaan vielä kurjempaa olla kiusaavan kuin kiusattavan lapsen vanhempi. Samaan aikaa, kun meillä suunniteltiin erilaisia kostotoimenpiteitä ja kuivailtiin ojassa uitettuja koulukirjoja, harjoiteltiin naapurimökissä luultavasti nöyriä ilmeitä lähikaupassa kohtaamisia varten.
Tärkeä opetus tästä episodista meille vanhemmille oli, että ei aikuistenkaan ole pakko leikkiä kaikkien kanssa, miksi siis lasten. Ainoa, joka ei todennäköisesti saavuttanut uutta, ylempää henkistä tasoa, oli se saamarin rehtori.
***
Aikuisten keksimiä sääntöjä oli vaikea noudattaa myös erään tutun eskari-ikäisen tytön, jonka kanssa kaikki muut pihapiirin tytöt halusivat leikkiä. Tyttöparka ei pystynyt repeämään joka leikkiin, ja kaikkihan sen tietävät, että siinä missä kaksi tyttöä muodostaa toimivan parin, tuo kolmas väistämättä tullessaan kränää ja eripuraa. Tytön äidiltäkin meinasi viisaus loppua, kun muiden tyttöjen vanhemmat alkoivat ahdistella lenkkipolulla tyttöjen leikkien tasajakomallin kanssa.
Onneksi asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Meidän ekaluokkalaisemme löysi mieleistään koulumatkaseuraa, ja se ylisuosittu tyttö saa nykyisin itse valita kaverinsa.
Auta armias, kun tenavilla alkavat seurustelusotkut.
Kommentit
Mulla oli aluksi täällä sellainen säätö, että vain kirjautunut saapi kirjoitella, mutta sitten eräs Elli-niminen aneli armoa, kun halusi kommentoida. Otin rajaukset pois, eli anonymousinakin onnistuu - kun ei täällä häiriöposteja niin kauhiasti ole tähän mennessä ollut. Lähinnä itse häiriköin, kun on teknisiä onkelmia...