Kuulkaas kaikki grynderit

Lauttoja Härmälänrannassa.

Kuulkaas kaikki grynderit: Onko maailma teille koskaan valmis?
Itse kun olen tällainen vanhansäilyttäjä ja historianrakastaja, ihan päästä huimaa, millaisella vauhdilla tätäkin kaupunkia halutaan "kehittää", eli rakentaa enemmän ja isompaa. Tavoitella taivaita, lainata maata jalkojemme alta.
Saahan sitä rikkinäistä korjata ja joskus jotain jopa päivittää, mutta hullun kiilto silmissä kaupunkikuvan muokkaaminen [raiskaaminen] ahdistaa. Pitääkö jokaisen sukupolven jättää oma kädenjälkensä betoniin, pitääkö jokaisen kasvattaa pankkitiliään kauppaamalla aina vaan kiiltävämpää aina vaan kalliimmalla?
Vai onko kyseessä pakkomielteinen hallinnan tarve? Jokainen itsenäisesti rannassa rehottava pensas on uhka, joka pitää panna järjestykseen. Jokainen tehottomasti rakennettu tontti voi suistaa yhteisön raiteiltaan. Jokainen mutka tiessä tuhoaa infran (MOT).
Kun mietin paikkoja, kaupunkeja, seutuja, joissa huonoiten viihdyn, niitä yhdistää ruma rakentaminen, kaiken kattaminen ja kivettäminen. Makuasioista tietenkin sopii kiistellä, mutta vaikka unohdettaisiin kauneusarvot, pitäisi ihmisillä olla tila hengittää jopa massiivisen tehokkuuden keskiössä. Ei linnunlaulukaan pahitteeksi olisi. Tai vaikka koirankakan lemu kevätauringossa.
Eikö kaupungit kuitenkin rakenneta asukkaita varten?