Milloin Samuli Putro alkoi saada naisia?

Yksikään radion kuuntelija ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Samuli Putro on julkaissut neljännen soololevynsä. Koska elin aikoinaan lähestulkoon koko Zen Cafén tuotannon läpi biisi biisiltä, olen suhtautunut Putron sooloiluun viileämmin. En ole ostanut yhtään levyä, enkä miettinyt, mitä hän on myöhempien aikojen tuotannollaan pyrkinyt sanomaan

Tähän neljänteen yksin tehtyyn levyyn kuitenkin havahduin, koska sen ensimmäiseksi singlenostoksi on valittu laulu, jossa toistellaan ”Kuka tahansa kelpaa, jos sillä on sun nimi.” Hyvät hyssykät. Kelvata on suomen kielen rumin verbi, ja Tuusulan iskelmäihme Juha Tapio käytti sen jo loppuun vakuuttamalla (toivottavasti) kuvitteelliselle lauluobjektilleen, että tämä kelpaa kelle vaan. Vaikka Juha Tapion tarkoitusperät ovat varmasti vilpittömät, ja hän pyrkii piristämään jotakuta elämäänsä pettynyttä naisihmistä, en voisi kuvitella mitään kamalampaa, mitä kukaan voisi minulle sanoa. Ihan taatusti kelpaisin, mutta en perkele vieköön ole tyrkyttämässä itseäni kelle vaan.

Tuli varmaan selväksi, miksi huolestuin, kun Samppa alkoi sanoittaa kelpaamisaiheisesti?

Kelpaamisgate ajoi minut käymään läpi Putron varhaisen tuotannon, sen, jonka niin hyvin tunnen. Asetin itselleni tehtäväksi arvioida, miten hänen naisnäkökulmansa muuttuu vuosien varrella. Muutos pitäisi olla havainnoitavissa lähes reaaliaikaisesti, onhan Sampuli kertonut, että hän ei kirjoita pöytälaatikkoon. Kaikki materiaali on aina uutta julkaisuhetkellä.

Romuna (1997)

Debyyttilevyllä Samuli ei vielä kehtaa laulaa naisista. Naiset ovat levyllä mukana vain tarinoissa:

ja mä unohdan teidät

ja annan sun mennä

laitan itseni kuntoon

olen valmis kun saavut

sinä tarinan nainen

joka kyselemättä

minut herätät yöllä

sanot: 'olen luonas taas'

(Kolmen viikon taivas)

Kuulija kuvittelee, että nuorella pojanpapanalla ei ole vastakkaisesta sukupuolesta vielä kokemuksia. Mutta hei, levyä äänittäessä Sameli on ollut 26-vuotias, kai sitä siihen mennessä jotain kokemuksia pitäisi olla kasassa - vaikka olisikin Raahesta.

Idiootti (1998)

Toisella levyllä päästään asiaan. Naista on saatu vahingossa:

Olet mulle virhe, jota tahtoisi en kadottaa.

Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa.

(Jättiläinen)

Nouseva rokkistara yrittää piiloutua kyynisyyden taakse ja näyttää naiselle kaapinpaikan. Samalla syntyvät suomalaisen laululyriikan riemastuttavimmat riimit:

Mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen.

Uskon, että naisiin tulis' suhtautuu kuin retkeen.

(Taxi)

Kun kyynisyyden kilpi ei suojaa tarpeeksi, vetoaa levyn minä-hahmo, siihen, että hän on ihan idiootti:

Koeta hyväksyä

en osaa käyttäytyä

olen idiootti.

(Idiootti)

Vähän selittelyn makua on myös 25-vuotiaan Jaskan ilmaisussa:

Jos etsit miestä pelkään, että tulet pettymään.

On poikaa ehkä puolet, muttei miestä ensinkään.

(Jos etsit miestä)

Ei tarvitse edes lukea rivien välistä arvatakseen, että tämän levyn aikoihin Putrolla on ollut jotain vipinää naisrintamalla. Jonkun todella kauniin kanssa.

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.

Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata

ne levottomat illat sekä unettomat yöt,

ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

(Todella kaunis)

UaUa (1999)

Levotonta ja rakastunutta Idioottia seuraa synkkä UaUa. Levyn minähenkilö ei oikein anna itsestään mitään, pilkkaa vain Harria (joka arvatenkin on Samuli itse).

minä tajuan, en ole apina

jokaisella on oma osansa

(Harri)

Ehkä Samuli lähti tässä vaiheessa Raahesta Turkuun, sillä hän on surullinen aina, kun on erossa levyn Sinä-hahmosta.

olen kärsimätön aina

kun olen ilman sua

en sovi tähän rooliin

en osaa mukautua

jostain syystä jäädä

on parempi kuin mennä

(Surullinen aina)

Laulussa ilmenevää epäkypsää omistushalua kuullaan myös myöhemmillä levyillä. Mutta kuulijan arvailtavaksi jää, onko Samuli oikeasti sitä mieltä, että toisen voi omistaa.

Helvetisti järkeä (2001)

Levy on musiikillisesti koko Zen Cafén tuotannon tasapainoisin, ja ehkä myös Samulin naisasiat ovat tasapainossa. Levyn minähahmo on vahva ja itsevarma. Hän tietää, mitä haluaa:

Tulis nainen, minun näköinen

seksikäs ja mielenkiintoinen

saattais käyttää hameita

vaik on vielä pakkasta

(Tulis nainen)

Samuli ei häpeä kertoa, että kaipaa tyttöystävää, joka on tuhannen kilometrin päässä.

Sinä olet minun toiveeni ja haaveeni ja kaikki anteeksi

(Tuulensuoja)

Parisuhteesta löytyy kaikenlaista pohdittavaa:

Kannattaako tunnustaa jos pettää

pitäisikö heti kertoa

kannattaako pistää koko asetelma paskaksi ja

kannattaako tunnustaa jos pettää

(Kannattaako tunnustaa jos pettää)

Monta kertaa viikossa

meidän täytyy nussia

Monta kertaa viikossa

ennen kuin oot rauhassa

(Monta kertaa)

Tältä levyltä löytyy laulu, joka sai minut perehtymään Zen Cafén tuotantoon. Se ei ehkä ole paras biisi, mutta se on hätkähdyttävin. Eihän noin voi sanoa!

Sinä olet sillä tavalla niin viaton

että uskot aivan kaiken mitä minä sanon

sinä uskot jos kerron että oot kaunis

ja se on totta en minä valehtele

mutta paljon on kiinnostavampaa se,

miksi minä sen sinulle kerron

(Älä tee)

Melankolia on kuultavissa läpi koko levyn, ja se tekee siitä hyvin suomalaisen.

Vuokralainen (2002)

Kaksi edellistä levyä olivat nostaneet Zen Cafén huipulle, joten Vuokralainen levyllä oli aistittavissa hienoista isottelua. Toisaalta naista haluttiin suojella, toisaalta kaivataan jotain mennyttä viattomuutta.

Minun on kaipaus

ihoni tunsi äsken sen

meidät

yhteen nivoen

minä en pelkää

minä oon valmis sotimaan

jos saan

sua koskettaa

(Nainen vailla historiaa)

Rakkautta ei tällä levyllä hirveästi ole, onkohan ollut levyn tekijöilläkään? Himoa sentään hiukan:

otan sinut kiinni

jos sä korkealta tiput

Silti minä vapisen sun kosketuksen alla

(Kosketuksen alla)

Levyn aloitus- ja nimibiisi on myös erinomainen keikan aloitusbiisi.

Laiska, tyhmä, saamaton (2005)

Laiska, tyhmä, saamaton on ristiriitojen levy. Minkä takia singleksi ja nimibiisiksi piti nostaa sen huonoin kappale, jolla on typerä ja latistava nimi? Levyn minähahmo on eronnut ja karannut, perhettäkin on. Mutta on keski-ikäisen miehen morkkislevyssä hyvätkin puolensa. Kuten huikean hauska tarina siitä, miten käy kaverin naisen kanssa:

Eteinen on täynnä kenkiä
ja makuuhuoneessa lautalattia
muuttolaatikoiden seassa viinipulloja
ne voi huokaista
moi

(Moi) 

Omankin naisen kanssa voi käydä radalla – ainakin jos on lapsenvahti hankittuna: 
Noudan drinkkejä sulle
ne maksan kortilla pois
kun istun pöydässä flirttaileppa niin kuin miehes en ois
(Tahdon halvan naisen)

Myös vanha tuttu, kyyninen Samuli saa äänensä kuuluviin:

Sä hoidit eron vaikka nussimalla toista

kun kiinni jäit niin suhde loppui

(Rakastunut taas)

Levyltä löytyy huikean kaunis sävellys, joka on saanut tasoisensa sanat. Se kertoo jostain suuresta, mutta Putrolle tyypilliseen tapaan asia jää metaforan tasolle:

Pistät avaimen lukkoon

ja se narahtaa

aivan kuin suruaan sois

tunnet viileän tuulen

kun se kasvoillesi käy

ja varisee pois

(Pistät avaimen lukkoon)

  

Tähän on hyvä lopettaa. Viimeisen levyn, Stop (2006) myötä kasvoimme Samulin kanssa erilleen.