Maailma hukkuu p*kaan
Pahoittelen otsikkoa, mutta nykymeno johtaa juuri siihen. En tiedä, oliko Jarkko Laine innokas jätteiden lajittelija kyseisiä laulunsanoja kirjoittaessaan. Naapureiden touhujen seuraaminen täällä Nurmijärvellä voisi hyvinkin synnyttää moista lyriikkaa.
Tässä vaiheessa lokakuuta ovat viimeisetkin vaahteranlehdet varisseet. Tuulen lehdettömäksi piesseessä omenapuussa killii enää vain muutama sitkeä talvikaneli. Vaan ei näy lehtiä, omenoita tai mitään muutakaan elävää enää nurmikollakaan, koska jäteyhtiö on vienyt ne mennessään siististi mustiin jätesäkkeihin pakattuna. Vähän sydämestä ottaa, kun pienellä vaivalla erinomaisesti maatuvat luonnontuotteet lähetetään Metsä-Tuomelaan muoviin pakattuina.
Toista oli muutama vuosi sitten, kun meillä oli vielä energiajätteen keräys joka taajamassa. Kaikki myrkkykaasuja tuottamaton jäte kelpasi keräykseen. Vaan mitä tekivät kuntalaiset? Raijasivat keräyspaikoille puutarhakalustot, mopon ruhot ja rakennusjätteet. Pois silmistä, pois mielestä – ja ihan ilmatteeksi!
Aluksi keräyspaikkoja siirrettiin syrjemmäksi, sitten vielä vähän syrjemmäksi, ja lopun kaiken niistä luovuttiin kokonaan. Se oli ihan oikein niille kuntalaisille, jotka pihiyttään jättivät jäteongelmansa muiden riesaksi. Mutta todella suuri surku niille, joilla olisi ollut halua ja taitoa lajitella energiajätteensä.
En ole mikään ekologia-evankelista, mutta itsekkyys, laiskuus ja terveen järjen puute suututtavat. Mitähän mietti esimerkiksi se tyyppi, joka oli viime kesänä tuonut säkkikaupalla likaisia jugurtti- ja mehupurkkeja Rajamäen jätepisteeseen? Että joku muu varmaankin pakkaa ja littaa hänen purkkinsa – pestyään ne ensin. Ainakin sokerihumalaisia bileitä purkeissa pitäneet ampiaiset iloitsivat.
Lopuksi haluan esitellä vielä yhden maailman tyhmimmistä keksinnöistä. Se on tietenkin kaiken sisuksiinsa imevä kertakäyttövaippa. Saniteettiteollisuus on kehittänyt vaipoista niin mukavia ja tehokkaita, että laiskimmat lapset käyttäisivät niitä mielellään aina koulun alaluokkiin saakka. Sehän se vasta viksua onkin: kääriä lapsesta luonnostaan tulevat tuotokset selluloosaan ja kärrätä kaatopaikalle.
Kaatopaikalla kertakäyttövaippojen maatumiseen menee satoja vuosia, eli yksikään maapallolla käytetty kertis ei ole vielä tähän päivään mennessä maatunut.
Jarkko Laine oli siis oikeassa.
Tässä vaiheessa lokakuuta ovat viimeisetkin vaahteranlehdet varisseet. Tuulen lehdettömäksi piesseessä omenapuussa killii enää vain muutama sitkeä talvikaneli. Vaan ei näy lehtiä, omenoita tai mitään muutakaan elävää enää nurmikollakaan, koska jäteyhtiö on vienyt ne mennessään siististi mustiin jätesäkkeihin pakattuna. Vähän sydämestä ottaa, kun pienellä vaivalla erinomaisesti maatuvat luonnontuotteet lähetetään Metsä-Tuomelaan muoviin pakattuina.
Toista oli muutama vuosi sitten, kun meillä oli vielä energiajätteen keräys joka taajamassa. Kaikki myrkkykaasuja tuottamaton jäte kelpasi keräykseen. Vaan mitä tekivät kuntalaiset? Raijasivat keräyspaikoille puutarhakalustot, mopon ruhot ja rakennusjätteet. Pois silmistä, pois mielestä – ja ihan ilmatteeksi!
Aluksi keräyspaikkoja siirrettiin syrjemmäksi, sitten vielä vähän syrjemmäksi, ja lopun kaiken niistä luovuttiin kokonaan. Se oli ihan oikein niille kuntalaisille, jotka pihiyttään jättivät jäteongelmansa muiden riesaksi. Mutta todella suuri surku niille, joilla olisi ollut halua ja taitoa lajitella energiajätteensä.
En ole mikään ekologia-evankelista, mutta itsekkyys, laiskuus ja terveen järjen puute suututtavat. Mitähän mietti esimerkiksi se tyyppi, joka oli viime kesänä tuonut säkkikaupalla likaisia jugurtti- ja mehupurkkeja Rajamäen jätepisteeseen? Että joku muu varmaankin pakkaa ja littaa hänen purkkinsa – pestyään ne ensin. Ainakin sokerihumalaisia bileitä purkeissa pitäneet ampiaiset iloitsivat.
Lopuksi haluan esitellä vielä yhden maailman tyhmimmistä keksinnöistä. Se on tietenkin kaiken sisuksiinsa imevä kertakäyttövaippa. Saniteettiteollisuus on kehittänyt vaipoista niin mukavia ja tehokkaita, että laiskimmat lapset käyttäisivät niitä mielellään aina koulun alaluokkiin saakka. Sehän se vasta viksua onkin: kääriä lapsesta luonnostaan tulevat tuotokset selluloosaan ja kärrätä kaatopaikalle.
Kaatopaikalla kertakäyttövaippojen maatumiseen menee satoja vuosia, eli yksikään maapallolla käytetty kertis ei ole vielä tähän päivään mennessä maatunut.
Jarkko Laine oli siis oikeassa.
Kommentit