Pojasta polvi paranee?
Eläkeikää on nostettava! Eikä ole nostettava, vaan olisi
varmistettava, että ihmiset jaksaisivat töissä siihen nykyiseen alaikärajaan
saakka! Eläkkeelle 40 työvuoden jälkeen! Eläkekeskustelussa on heitelty näitä
ja lukuisia muitakin näkemyksiä, jotta saataisiin yhteiskunta pysymään pystyssä
ja eläköityvillä leipää pöydässä vielä siinäkin vaiheessa kun minä, minun
lapseni tai heidän jälkikasvunsa jää ansaitusti pois työelämän pyörityksestä.
Eläkepeli muistuttaa venäläistä rulettia, jossa saat sitä
useamman panoksen rullaasi, mitä nuorempi olet.
Minun äitini saneerattiin töistä 59-vuotiaana vuoden
irtisanomispaketti kainalossa. Virallisesti hän siis jäi eläkkeelle
60-vuotiaana, mutta käytännössä jo 59-vuotiaana. Äidillä oli 38-vuotisen
työuransa aikana yksi työnantaja. Isäni sai samoihin aikoihin, saman ikäisenä
vihdoin itselleen todistettua työkyvyttömyyseläkkeen. Ruumiillinen työ rikkoo
duunarimiehiä ennen aikojaan.
Kumpikaan mummoni ei ehtinyt eläkettään kuluttaa. Viisikymppisenä
kuollut äidinäitini hoiti sairastumiseensa saakka taloutta ja lapsia kotona,
joten hänelle ei työeläkettä ollut karttunut. Sen sijaan kuusikymppisenä
kuollut isäni äiti paiski töitä mm. Viipurin Vaneritehtaalla.
Ukki- ja vaari-valikoimani on ollut pitkäikäisempi. Vaarini,
joka jäi rajavartijan töistä eläkkeelle alle viisikymppisenä, ehti tehdä toisen
uran lehtimiehenä. Saattaa olla, että hän senttaa edelleen lehtiin, en ole
udellut asiaa viime aikoina. Vaari on ollut eläkkeellä suunnilleen koko minun
elinikäni. Ukki oli sen verran etäinen, etten tunne hänen
eläköitymisvaiheitaan, liki 8-kymppiseksi hän eli, työkyky ei tainnut kestää
ihan yhtä pitkään.
Minä aloitin työnteon 16-vuotiaana. En tietenkään
täyspäiväisesti, ja eläkepussikin alkoi karttua vasta 23-vuotiaana. Uskon, että
ehdin ylittää 40 työvuoden haamurajan helposti. Etenkin kun epäilen, että minun
ikäluokkani tulee saamaan 70–70-kohtelun: 70-luvulla syntyneet 7-kymppisinä
eläkkeelle.
Kommentit