Älä pissi omaan pesään

Viittaukset tekstissä liittyvät tähän lehteen.

Helsingin Sanomien välissä jaettava Nyt-liite halusi elokuussa herätellä lukijoitaan. Aiheeksi se otti eri ammattien varjopuolet. Millaisia puolia uutterat toimittajat olivatkaan löytäneet! Nimettömät eri alojen ammattilaiset kertoivat karskeja tarinoita työpaikoiltaan. Rakennusmies paljasti, ettei laadulla ei ole niin väliä, kun aika ja rahat ovat tiukilla. Pappi tunnusti kurkistelevansa ehtoollista nauttivien daamien kaula-aukoista, ja valokuvaajan mielestä suurin osa asiakkaista on rumia.

Joku lukija saattoi tuntea suurta vahingoniloa – hah, onhan tämä tiedetty. Minä tunsin lähinnä vahingonsurua niin paljastuksia tehneiden anonyymien ammattilaisten kuin jutun julkaisseen lehdenkin puolesta.

Missä on ammattiylpeys? Missä on halu rakentaa yhteishenkeä omalla työpaikalla? Missä on tarve suojella oman ammattikunnan arvoa muiden silmissä? Missä on terve järki?

Aivan taatusti myös Arvon sivuille saataisiin kerättyä kauhutarinoita SAK:laisilta työpaikoilta. Milloin on pomo kepuli, milloin työntekijä. Asiakkaat ovat paskasakkia ja yhteistyökumppaneita siedetään vain rahasta. Mutta sillä lailla ei rakenneta hyvää työelämää.

Ehkä lehtijutun tarkoituksena oli herätellä ihmisiä huomaamaan eri alojen epäkohtia. Pelkään pahoin, että tavoitteena oli kuitenkin sensaatiohakuisuus, taas yhden tiedotusvälineen haksahdus huutomerkkijournalismin tielle.

Ehkä tunnistamattomat haastateltavat ajattelivat tällä keinoin saavansa oman alansa ongelmat framille. Omaan pesäänsä he kuitenkin pissivät yksi toisensa perään. Kuka haluaa viedä lapsensa lääkärille, jolla on kiire pelaamaan taistelupelejä tai millaista on asioida muotiliikkeessä, jossa myyjät naureskelevat avoimesti asiakkaille? Kaikkein todennäköisimmin ensimmäisenä narahtaa se eduskunta-avustaja, joka haukkui niin esimiehensä kuin koko suomalaisen parlamentarismin maan rakoon.

Tai ehkä koko juttu oli jonkun kostean ideapalaverin tuotos, eikä väkivaltaista poliisia tai asiakkaisiinsa kyllästynyttä kampaajaa ole olemassakaan.

Ammattiyhdistysliike jatkaa työtään työelämän ihmisoikeuksien puolesta, turhaa loanheittoa vastaan.

Teksti on syyskuun Arvon pääkirjoitus. Koko Arvo.