Vuorikiipeily vai postimerkit?

Jouduin tilanteeseen, jossa pitää luetella kolme tärkeintä harrastustaan. Ongelma onpi se, että en harrasta mitään. Mielestäni harrastaminen on sitä, että mennään joka tiistai iltakuudelta coreen tai työväenopiston ranskan kielen kurssille.

Ajatus siitä, että pitäisi olla joka tiistai iltakuudelta jossain, ahdistaa. Kun työaika on joka tapauksessa ajastettu, kieltäydyn kellottamasta vapaa-aikaani. Lasten harrastuksiin kuskaaminen tuo ihan tarpeeksi säännönmukaisuutta iltaelämääni.

Ehkä tämä harrastamattomuus on perinnöllistä. En muista, että vanhempani olisivat harrastaneet koskaan mitään. Äiti tosin yritti työntää minua milloin minnekin partioon, mutta omena oli tipahtanut liian lähelle puuta.

Mutta nyt harrastuksia on keksittävä. Etenkin kun muut tiedot, jota samassa yhteydessä kyseltiin, antoivat minusta perin tylsän kuvan. Minusta!

Olen aikoinaan juossut kaikki mahdolliset kielikurssit ja kokkikoulut, mutta juuri nyt itseni kehittämiseen ei riitä aikaa eikä mielenkiintoa.

Paras liikuntavinkki, jonka olen saanut, on, että pitää yrittää liikkua joka päivä. Eihän se joka päivä tietenkään onnistu, mutta siten onnistuu ainakin 4–5 päivänä viikossa. Mutta onko mikään tylsempää kuin sanoa harrastavansa lenkkeilyä?

Laulaminen olisi hyvä harrastus, mutta suihkusuorituksia ei ehkä lasketa harrastamiseksi, karaokessa ei voi käydä selvin päin ja joukkolaulusessiot kaatuvat aina aikatauluongelmiin.

Valokuvaus on ainoa taiteenlaji, johon kykenen. Enkä ole siinä edes mahdottoman huono. Mutta nykyään joka toinen väittää harrastavansa kuvaamista, kun on digikamera ja kaikki! Minulla ei muuten edes ole omaa digikameraa.

Kaikki harrastavat kodinsisustusta ja puutarhanhoitoa; vähän feng shuita sinne, koristekatetta tänne. Minun kotini on jo valmis ja olen vain satunnainen puutarhuri. Yhteen aikaan valitsin sunnuntain Hesarin myytävistä asunnoista oman suosikkini, sellaisen, johon ei ikinä olisi varaa. Ei sekään taida kuulostaa hirveän hyvältä harrastukselta.

Käsityöt: Neulomista ei tenniskyynärpää kestä ja ommellessa menee hermot.
Järjestötoiminta: Oli ennen aina harrastelistassani, nyt se on työ-osiossa.
Leipominen: Tätäkin olen käyttänyt, mutta saattaa aiheuttaa aggressioita karppaajissa.
Lukeminen: Kelpaisiko lehtien lukeminen harrastukseksi?
Musiikin kuuntelu: Säälittävää.
Matkailu: Nuorena luin matkaoppaita ja suunnittelin unelmamatkoja, se olisi melkein käynyt harrastuksesta. Pelkkä matkailu harrastuksena kuulostaa pöyhkeilyltä.
Blogin kirjoittaminen: Ei ehkä kannata hirveästi korostaa, kun on nimirasite.
Ystävätoiminta: Siinäpä hyvä ja humaani harrastus – mutta en harrasta sitä.
Veneily: "Pitääkö toi tulppa varmasti?"
Moottoriurheilu: Liian maskuliini.
Teatteri: Laiskasti.
Kissanhoito: Hah, tuskin ruokapurkkien availusta hirveästi suorituspisteitä saa.

Voisiko hyvien kokemusten keräily, hetkeily, olla harrastus?

Kommentit

Suositut tekstit