Nuoruustango

Elämänhallinnan myytinmurtaja iskee jälleen! Pahin asia, jota vanhemmat voivat lapsilleen toivoa, on perheen perustaminen ensirakkauden kanssa. Meillä on tapana ihailla pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa lukiossa (harvemmin amiksessa), eivätkä ole sitten muuta osanneet kuin aikuistua yhdessä ja pyrkiä viettämään loppuelämänsä rinta rinnan.

Jokaisen ihmisen tulisi saada viettää nk. villi nuoruus oli se sitten heppojen kanssa hummaamista tai kioskilla tupakan pummaamista. Nuoruus on kokeilua, nuoruus on tyhmyyttä. Kun on tarpeeksi nuorena riekkunut, ei siihen vanhempana ole enää niin suurta tarvetta. Jää – luoja paratkoon –keski-iän kriisikin vähemmälle.
Harrastuksiin, kouluun tai vastakkaiseen sukupuoleen uppoutuminen tekee murrosiästä murrosiän, aikuistumisriitin. Pikkuaikuisen leikkiminen ei näitä vaateita täytä.

Gnothi seauton sanoi jo joku kreikkalainenkin. Nykysuomeksi: Ensin pitää tuntea itsensä ennen kuin kannattaa jakaa ainokaistaan muiden kanssa. Tunne siis itsesi. Mitä osaat, mitä et. Ketä arvostat, ketä et. Tätä peiliä vasten on parempi lähteä etsimään omaa jinia tai jangiaan.
Seuraa pakollinen K-18 -osio (K-25, jos omat kakarat lukevat). Kukaan ei hanki kännykkää, jota vain joku muu osaa käyttää, joten totta kai itse kukin on vastuussa omasta seksuaalisuudestaankin. Manuaaleja toki on tarjolla kumpaankin käyttöön, mutta käytäntö on osoittanut, että vasta pitkä käyttäjäkokemus tuo tyydyttävän tuloksen.

Parasta maltillisessa parinmuodostuksessa on kuitenkin se, että kun sen oikean löytää, sitä osaa oikeasti arvostaa. Elämän aikana hihaan tarttuneet hiipparit ja muuten vaan väärät valinnat ovat kaikki muovanneet kuvaa sitä, mitä elämäsi rakkaudelta odotat – ja hyvin pitkälle myös sitä, mitä ainakaan et kelpuuta.
Sitä paitsi on mahtavaa ihastua ja seurustella aikuisena ilman teinikouhkaamista. Kyllä aikuisillakin on oikeus elää hetki musiikkivideota!