2000-luvun kolonialismi
Vuoden viimeisen Arvon turinan innoittajana oli SAK:n tulevaisuushankkeen globaali talous -seminaari.
2000-LUVUN KOLONIALISMI
Viime vuosikymmenen puolivälissä bisnesmiehet alkoivat vaahdota globalisaatiosta, keksittiinpä sille hassu, kotoperäisen nimikin: maapalloistuminen. Ei maapallopekkojen idea kovin tuore ollut. Globalisaatiolle luotiin pohjat jo 500 vuotta sitten, kun Hollanti, Espanja, Ranska, Iso-Britannia ja monet muut länsimaisten mittarien mukaiset sivistysvaltiot maapalloistivat luonnonvaroiltaan rikkaita kaukomaita kuunari kerrallaan.
2000-luvulle tultaessa globalisaatio muuttui lopullisesti kirosanaksi, kun teollisuutemme valutti tuotantonsa halvempiin maihin, ja palvelutkin ryömivät pikkuhiljaa perässä. Saan rasistisen puuskan joka kerta, kun soitan Elloksen asiakaspalveluun – anteeksi vain koko puhelinpalvelun virolainen henkilökunta.
Työt siis karkaavat, työehtosopimukset yrittävät pysyä perässä, ja Suomen ainoa selviytymiskeino tuntuu olevan osaamisesta paasaaminen. Ei ole mahdollista, että koko kansa muuttuisi muotoilijoiksi, huipputeknologian hifisteiksi tai lääketieteellisen tutkimuksen guruiksi. Mitä siis voimme tehdä, jotta amerikkalaiset sijoittajamummot eivät omista koko kansantalouttamme vuoteen 2025 mennessä?
Vientiteollisuuden vetovoimaisuuden nostoon eivät poppakonstini riitä, mutta jos saisimme homman toimimaan edes täällä kotimarkkinoilla. Ryhdytään kaikki ihan oikeasti suosimaan suomalaista. Se saattaa maksaa enemmän, mutta jos jokainen tekisi niin, ei maksaisi.
Keskitetään hankinnat niin lähelle kuin mahdollista. Minä lopetin halpojen bensan hintojen perässä ajelemisen ja pilkoin bonuskorttini. Tästä lähtien tankkaan vain oman kylän bensa-asemalla. Vaikka merkin aseman katolla omistaa kansainvälinen riistäjäjättiläinen, maksavat yrittäjä ja hänen työntekijänsä veronsa kotikuntaani.
Vaateteollisuudessa tehtävä on lähes mahdoton, sen myönnän. Kotimaisia tai melkein kotimaisia vaatteita on tarjolla vain varakkaille trendsettereille ja hieman enemmän elämänkokemusta kartuttaneille naisihmisille. Mutta vaatehankinnoissakin voi pyrkiä mahdollisimman kestäviin ja eettisiin valintoihin polkuhinnoilla tuotettujen kertakäyttörääsyjen sijaan.
Mahan täyttäminen suomalaisella ruualla sen sijaan on hyvin helppoa, käykää siis kiinni kotimaiseen kinkkuun!
2000-LUVUN KOLONIALISMI
Viime vuosikymmenen puolivälissä bisnesmiehet alkoivat vaahdota globalisaatiosta, keksittiinpä sille hassu, kotoperäisen nimikin: maapalloistuminen. Ei maapallopekkojen idea kovin tuore ollut. Globalisaatiolle luotiin pohjat jo 500 vuotta sitten, kun Hollanti, Espanja, Ranska, Iso-Britannia ja monet muut länsimaisten mittarien mukaiset sivistysvaltiot maapalloistivat luonnonvaroiltaan rikkaita kaukomaita kuunari kerrallaan.
2000-luvulle tultaessa globalisaatio muuttui lopullisesti kirosanaksi, kun teollisuutemme valutti tuotantonsa halvempiin maihin, ja palvelutkin ryömivät pikkuhiljaa perässä. Saan rasistisen puuskan joka kerta, kun soitan Elloksen asiakaspalveluun – anteeksi vain koko puhelinpalvelun virolainen henkilökunta.
Työt siis karkaavat, työehtosopimukset yrittävät pysyä perässä, ja Suomen ainoa selviytymiskeino tuntuu olevan osaamisesta paasaaminen. Ei ole mahdollista, että koko kansa muuttuisi muotoilijoiksi, huipputeknologian hifisteiksi tai lääketieteellisen tutkimuksen guruiksi. Mitä siis voimme tehdä, jotta amerikkalaiset sijoittajamummot eivät omista koko kansantalouttamme vuoteen 2025 mennessä?
Vientiteollisuuden vetovoimaisuuden nostoon eivät poppakonstini riitä, mutta jos saisimme homman toimimaan edes täällä kotimarkkinoilla. Ryhdytään kaikki ihan oikeasti suosimaan suomalaista. Se saattaa maksaa enemmän, mutta jos jokainen tekisi niin, ei maksaisi.
Keskitetään hankinnat niin lähelle kuin mahdollista. Minä lopetin halpojen bensan hintojen perässä ajelemisen ja pilkoin bonuskorttini. Tästä lähtien tankkaan vain oman kylän bensa-asemalla. Vaikka merkin aseman katolla omistaa kansainvälinen riistäjäjättiläinen, maksavat yrittäjä ja hänen työntekijänsä veronsa kotikuntaani.
Vaateteollisuudessa tehtävä on lähes mahdoton, sen myönnän. Kotimaisia tai melkein kotimaisia vaatteita on tarjolla vain varakkaille trendsettereille ja hieman enemmän elämänkokemusta kartuttaneille naisihmisille. Mutta vaatehankinnoissakin voi pyrkiä mahdollisimman kestäviin ja eettisiin valintoihin polkuhinnoilla tuotettujen kertakäyttörääsyjen sijaan.
Mahan täyttäminen suomalaisella ruualla sen sijaan on hyvin helppoa, käykää siis kiinni kotimaiseen kinkkuun!
Kommentit