Rakkautta on...
Kun olin pieni, tytöillä oli tapana liimailla vihkoihin lehdistä leikattuja kuvallisia aforismeja, joissa kaksi isopäistä nakua lasta puuhasi erilaisia juttuja. Aforismien ydin oli, että mitä tahansa arkipäiväistä hahmot kuvissa tekivätkään, se oli aina rakkautta. ”Rakkautta on… luistelu yhdessä” tai ”Rakkautta on… kulkea käsi kädessä.” Kai ne toimivat edelleen, etenkin näin ystävänpäivän alla.
Pallopäiset rakkautta on -hahmot tulivat mieleeni, kun suunnittelimme Arvoon juttua avaruuden valloittamisesta. Vaihdoin päässäni rakkauden tilalle onnen. Ihmiset tuntuvat harmaassa arjessaan ajattelevan, että olisin onnellinen, jos olisin miljonääri, osaisin parantaa syövän tai pääsisin avaruuteen.
Kunnianhimoisuus on toki ihailtavaa, mutta sitku-elämä ei ole elämisen arvoista. Rolls Roycen, oman hevostallin tai NHL-ammattilaisuuden saavuttaa vain nano-osa kansalaisista. Meidän muiden on osattava iloita siitä, mitä käsissä on tässä ja nyt. Eli onnea on… ison työprojektin päätös, uuden tempun opettaminen koiralle tai tosi maukkaan nakkikeiton keittäminen.
Itse en ole koskaan haaveillut kosmonautin urasta, minulle riittää cosmopolitan silloin tällöin. En ole taivaankappaleita muutenkin hirveästi pohdiskellut. Kun oikein pinnistän, tulee mieleen yksi aito onnenpipana, joka liittyy avaruuteen: Kaksi vuotta sitten SAK:n 100-vuotisristeilyn päätteeksi Miljoonasateen Heikki Salo liikutti minut – ehkä muutkin kuulijat – Juri Gagarin -biisillään.
Pallopäiset rakkautta on -hahmot tulivat mieleeni, kun suunnittelimme Arvoon juttua avaruuden valloittamisesta. Vaihdoin päässäni rakkauden tilalle onnen. Ihmiset tuntuvat harmaassa arjessaan ajattelevan, että olisin onnellinen, jos olisin miljonääri, osaisin parantaa syövän tai pääsisin avaruuteen.
Kunnianhimoisuus on toki ihailtavaa, mutta sitku-elämä ei ole elämisen arvoista. Rolls Roycen, oman hevostallin tai NHL-ammattilaisuuden saavuttaa vain nano-osa kansalaisista. Meidän muiden on osattava iloita siitä, mitä käsissä on tässä ja nyt. Eli onnea on… ison työprojektin päätös, uuden tempun opettaminen koiralle tai tosi maukkaan nakkikeiton keittäminen.
Itse en ole koskaan haaveillut kosmonautin urasta, minulle riittää cosmopolitan silloin tällöin. En ole taivaankappaleita muutenkin hirveästi pohdiskellut. Kun oikein pinnistän, tulee mieleen yksi aito onnenpipana, joka liittyy avaruuteen: Kaksi vuotta sitten SAK:n 100-vuotisristeilyn päätteeksi Miljoonasateen Heikki Salo liikutti minut – ehkä muutkin kuulijat – Juri Gagarin -biisillään.
Kommentit