Arvojen Arvo
SAK:n tulevaisuusprojektin merkeissä olemme päässeet useammassakin eri tilanteessa miettimään, mitä ay-liikkeen perusarvot tarkoittavat nykyisin, jopa kyseenalaistamaan niitä. Matkan varrella on myös esitetty tärkeä kysymys: Mikä on sinun tärkein arvosi?
Oma vastaukseni on ehdottomasti oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuus on sisäinen kutina, joka ajaa meidät etsimään tasapainoa omatuntomme kanssa. On hienoa työskennellä työpaikassa, jossa pääsee pohtimaan omia arvojaan – ja vielä työajalla. Kieltämättä on myös mukavaa, että minulla ja isännälläni on samat arvot. Sillä siitähän ay-liikkeessä pohjimmiltaan on kyse; oikeudenmukaisuudesta työelämässä.
Nimesin oikeudenmukaisuuden arvojen arvoksi, koska siihen sisältyvät monet muut meille tärkeät arvot. Ainakin tasa-arvon ja solidaarisuuden perustana on oikeudenmukaisuus. Viimeistään omien lapsien kasvattaminen saa oivaltamaan, että oikeudenmukaisuus on kuhunkin meistä rakennettu mittari siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten erotamme hyvän pahasta, oikean väärästä? Miten siirrämme elämänviisautemme seuraaville sukupolville?
Oikeudenmukaisuuden ainoa huono puoli on se, että sana oikeus tuo väistämättä mieleen oikeusjärjestelmän, lait, niiden tulkinnat ja tulkitsijat. Ison kirjan mukainen oikeudenmukaisuus voi olla monelle tasapainoilua kahden huonon vaihtoehdon välillä. Oikeudenmukaisuudella voidaan myös kiristää, ja siihen voidaan täysin epäoikeudenmukaisesti vedota tilanteissa, joissa oma etu on lähempänä kuin pussin suu. Oikeudenmukaisuudella voidaan ilman ansiota kirkastaa sädekehiä.
Oikeudenmukaisuus ei ole ihmisrodun yksinoikeus. Muilla laumaeläimillä käytännöt tosin saattavat olla raadollisempia kuin homo sapiensilla. Oikeuskäsitys on myös aika- ja kulttuurisidonnaista. Vai mitä sanotte Hammurabin laista, äskettäisestä keskustelusta maakuntalehden päätoimittajan sukupuolisuuntautumisesta tai siitä, miten Etelän herraskaiset selittivät aikoinaan orjuuden oikeutuksen.
Onneksi oikeudenmukaisuudessa on mukana myös ripaus huumoria. Kaikkihan me tunnemme jonkun täydellisen kauniin, hoikan ja hyvän ihmisen. Mutta kun kuulemme, että hänellä on sitkeä jalkasieni, huokaamme salaa itseksemme, että onneksi maailmassa on sentään joku oikeudenmukaisuus.
Oma vastaukseni on ehdottomasti oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuus on sisäinen kutina, joka ajaa meidät etsimään tasapainoa omatuntomme kanssa. On hienoa työskennellä työpaikassa, jossa pääsee pohtimaan omia arvojaan – ja vielä työajalla. Kieltämättä on myös mukavaa, että minulla ja isännälläni on samat arvot. Sillä siitähän ay-liikkeessä pohjimmiltaan on kyse; oikeudenmukaisuudesta työelämässä.
Nimesin oikeudenmukaisuuden arvojen arvoksi, koska siihen sisältyvät monet muut meille tärkeät arvot. Ainakin tasa-arvon ja solidaarisuuden perustana on oikeudenmukaisuus. Viimeistään omien lapsien kasvattaminen saa oivaltamaan, että oikeudenmukaisuus on kuhunkin meistä rakennettu mittari siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten erotamme hyvän pahasta, oikean väärästä? Miten siirrämme elämänviisautemme seuraaville sukupolville?
Oikeudenmukaisuuden ainoa huono puoli on se, että sana oikeus tuo väistämättä mieleen oikeusjärjestelmän, lait, niiden tulkinnat ja tulkitsijat. Ison kirjan mukainen oikeudenmukaisuus voi olla monelle tasapainoilua kahden huonon vaihtoehdon välillä. Oikeudenmukaisuudella voidaan myös kiristää, ja siihen voidaan täysin epäoikeudenmukaisesti vedota tilanteissa, joissa oma etu on lähempänä kuin pussin suu. Oikeudenmukaisuudella voidaan ilman ansiota kirkastaa sädekehiä.
Oikeudenmukaisuus ei ole ihmisrodun yksinoikeus. Muilla laumaeläimillä käytännöt tosin saattavat olla raadollisempia kuin homo sapiensilla. Oikeuskäsitys on myös aika- ja kulttuurisidonnaista. Vai mitä sanotte Hammurabin laista, äskettäisestä keskustelusta maakuntalehden päätoimittajan sukupuolisuuntautumisesta tai siitä, miten Etelän herraskaiset selittivät aikoinaan orjuuden oikeutuksen.
Onneksi oikeudenmukaisuudessa on mukana myös ripaus huumoria. Kaikkihan me tunnemme jonkun täydellisen kauniin, hoikan ja hyvän ihmisen. Mutta kun kuulemme, että hänellä on sitkeä jalkasieni, huokaamme salaa itseksemme, että onneksi maailmassa on sentään joku oikeudenmukaisuus.
Kommentit
Olen epätoivoisesti etsinyt ehdokasta, jolle lahjoitan arvokkaan ääneni!!!
Harkitsen todella tarkkaan ketä äänestän!!!
Olen törmännyt tämän vuoden aikana kaikenlaisiin tasa-arvottomuuksiin ja laiminlyönteihin vanhus- ja sairaanhoidossa. Luonnevikani johdosta en voi olla puuttumatta asioihin, kun vielä asianomainen pyytää, hädissään ja kuolemankin pelossa apuani, autan todella ja täysillä, enkä anna periksi, enkä pelkää "herroja", vien asian niin pitkälle kun tarvitsee että lähimmäiseni asiat saadaan siedettäväksi.
Niin että paljon on kotikylässämmekin asioita joita pitäisi saada tomera ja tasa-arvoinen nainen ajamaan.....
Itse en lähde enään politiikkaan mukaan, vaikka mieli tekisi. Koen auttavani ihmisiä enemmän "suoralla avulla". Ja vapaaehtoistyö sekä lomakodin johtokunnassa työskentely vie runsaasti aikaani. Haluan 66v. nauttia eläkkeestänikin, endin olemaan 52 vuotta työelämässä, ilman vuorotteluvapaita....
Käyn lukemassa sivujasi ahkerasti...