Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näitä muut lukivat

Uinu uinu lemmikkini

Tiedättehän sen vanhan viisauden, että ihminen osaa arvostaa hyviä asioita elämässään vasta kun menettää ne? Onneksi oma menetykseni oli vain väliaikainen, joten nyt on rispektit kohdillaan. Kysehän on tietysti siitä, että sain vuodenvaihteessa karmivan muistutuksen siitä, miten arvokasta uni ihmiselle on.

Maailma aukeaa ihan uudella tavalla – sumuisena, kakofonisena, yliviritteisenä ja täydellisen keskittymiskyvyttömänä – kun herää viikon verran joka yö kello 2, eikä nuku sen jälkeen silmäystäkään ennen kuin väsy iskee käpälään alkuillasta. Silloin käynnistyy uusi taistelu, jotta pysyisi tajuissaan säälliseen nukkumaanmenoaikaan asti. 10 tunnin aikaerosta toipuminen oli elämäni pahin jetlag, varsinainen kylmä kalkkuna. Tai sitten se vain sotki elimistön niin pahasti, koska ikää on enempi mittarissa.
Toki olen ymmärtänyt ilman jetlagiakin, miten onnekas olen, kun nukahdan ja herään helposti. Siinä välissä näen huikeita seikkailu-unia, mutta häiriinnyn pienimmästäkin risahduksesta tai…

Viimeisimmät blogitekstit

Haaveissa vainko oot mun?

Paapovan täti-ihmisen tunnustuksia

Tämä syksy on tuonut kuolemaa lähemmäksi

Vastasyntyneiden luvattu maa hylkää heikoimmat

Turkua turisteille: plussat ja miinukset

I'm not worth it